Syksy on ollut kyllä aikamoista tuon ADHD:n kanssa...
Kyllä sitä niin tuskastunut välillä on ollut, mutta onneksi sitten oikealla hetkellä löytyy myös niitä valon pilkahduksia... : )

Nyt tuntuu et ollaan pääsemässä vähän seesteisempään vaiheeseen, tai sit tää on tyyntä myrskyn edellä... : )
Ei vais samaa kaavaahan tuo koissunen noudattaa kun ihmislapsetkin, murkkuikineen kaikkineen, aina tarvii vähän kokeilla, pikkasen vielä yrittää venyttää emännän pinnaa....

Perheen ollessa poissa, Dantella on vain eteinen käytössä, joka on "riisuttu" mahdollisimman puhtaaksi kaikesta pureskelemisen arvoisesta. ; ) Lipastoa se on vähän tuunaillu, kun osaa avata laatikotkin..., mut tuunailkoon nyt ni hommaa sit vasta uuden ku toi vaihe on ohitettu. Aamulla käydään vain välttämättömillä tarpeilla sen enempää reikkumatta, jottei riehu jäisi sitten päälle. Päivällä sit kerkee taas riehumaan kun tullaan kotiin.

EN MUUTEN USKO MITÄÄN-vaiheen ollessa pahimmillaan, ei poitsua laskettu vapaaksi edes tohon meitin pihaan, en vaan kerta kaikkiaan luottanut yhtään siihen. Ainoat vapaat hetkensä se vietti metsässä, jossa olin varma ettei kukaan muu kulkisi ja koira olisi täysin hallinnassani. Nyt on kuitenkin ihan eri malli! Pakkohan se oli kokeilla ja meinasin kyllä pyrstölleni lentää kun Dante ekasta kutsusta oli vieressä ku nakutettu...
Nyt se saa sitten aina aamuisin ja iltaisin käydä vapaana viereisellä pellolla...

     


Ja meidän pihan jalitsukentällä käydään edelleen reenaamassa... : )

Tässä muutama poseerauskuva, tosin olen niiiiin surkea kuvaaja TAI huono kamera TAI molempia, et on vähän epäselviä.

    











Siskon koira SERGEI ( Staffordshirenpullterrieri) kävi jouluna kylässä ja voi jösses ku pojilla oli hauskaa! Ne painatti kyllä sydämensä kyllyydestä kentällä ja sit oltiin kieli vyön alla sisällä...





Hieno koira tuo meitin mussukka lopulta on, ei siitä pääse mihinkään. Tytöt on sille kaikki kaikessa ja tuntuu kuin se olisi saanut jopa korvansa takaisin. : ) Vai oisko ne aivot ruvenneet pikkuhiljaa hilautumaan sieltä takapäästä omalle paikalleen... : )

Nyt vain nokka kohti kevättä, ihanaa kun rupeaa päivät pitenemään ja aurinkokin jossain vaiheessa pilkottamaan. Me aletaan nyt reenaamaan kunnolla seisomista, jos uskaltauduttas keväällä vaikka johki näyttelyihin.
Vinkkejä valmistautumiseen otetaan ilolla vastaan!!! : )