Oltiin viime lauantaina pojan kanssa ekassa mätsärissä, josta sitten tuli sellainen fiasko, ettei tosikaan.

Ensinnäkin Dante veti aivan tautisesti joka koiran luo, oli aivan sekaisin... Ekassa kehässä ei malttanut seistä vaan pylly laski maahan aina hätäseen. Sen ajan ku seiso, ni teki sen kyl sitten hyvin. Tuomarin poika otti liiankin innokkaasti vastaan, tyyliin: RAKASTAN KOKO MAAILMAA JA SE MYÖS MINUA! JEE, JIPPII TOI TULEE RAPSUTTAAN MUA!! Ravissa Dante ei pompannu ku pari kertaa, joten se meni kohtalaisesti. Tuomari kehui kyllä komeaksi koiraksi ja sitten kun saadaan kokemusta (kumpikin), ni hyvä tulee, mutta nyt oli yli-innokas. Tuloksena odotetusti sininen nauha. Mahdettiin olla tragikoominen näky sen snautserin rinnalla, joka toimi moitteetta...

Sinisten kehässä seisominen sujui jo hiukan paremmin, mutta hirveän levoton oli, ravissa pomppi taas... Tuloksena edelleen odotetusti eimtn.

Aattelin kyllä ton jälkeen, et ei tästä todellakaan tule mitään! Koiraan ei saanu mitään kontaktia ekaan kahteen tuntiin, sitten ku rupes vähä väsyyn ja kyllästyyn, ni sai paremmin.

Nyt kun on järjellä pystynyt aatteleen tota reissua, ni tajuaa tosiaan et tarvitaan harjoitusta, paaaaljon harjoitusta MOLEMMAT!! Kohtaamisia, kontaktin ottoo, seisomista yms. yms.

Onneksi tässä lähiseudulla on nyt muutamat mätsärit keväällä, jotta saadaan tuntumaa kesäkuun Hämeenlinnaa varten. Uskaltauduin, kokemuksista huolimatta, ilmottaa Dnten sinne... Nyt sit vaan treeniä!!

Tässä muutama kuva (todisteex! ei vais!!), et osataan meillä kyl joteski seistä, ei vaan muistunu lauantaina mieleen...

Kommentteja otetaan mielellään vastaan, et kuinka noiden jalkojen TULISI olla, onko rakenteessa jo heti jtkn huomauttamista, takakorkee? yms.?!

Ja pari talvista kuvaa Danten yhdestä mielipuuhasta peltolenkillä

Ulinaa, vikinää, vinkumista ja kiertämistä... sitä tää nyt on ollu jo muutaman viikon. Ihanat narttuhajut kiusaavat minua, pientä ressua ja saa pään aivan pyörälle. Pikkuemännistä yritetään säännöllisesti ottaa ylivaltaa, mutta perhanat vielä pärjäävät mulle ja mammakin ärähtää aina sen verran tiukasti, et on paree luovuttaa yritys.

Jos peli jatkuu tällaisena, saa Dante pitää kalleutensa, näin me vielä pärjätään, mutta jos pää tosta vielä vähänkin menee sekasemmaks, ni harkitaan vakavasti pussien tyhjentämistä. Toisaalta olis kiva käydä parit näyttelyt ees kattomassa. Jos heti löytyy jtkn huomauttamista rakenteesta tms. ni eihän niillä kasseillakaan sit mtn tehä.

Tampere me missattiin!! Ekaks mun saamattomuuteni takia ja tokaks olin kauheassa keuhkokuumeessa (josta vieläkin toipilaana) sen v-lopun kun mun piti ilmottautuminen hoitaa. No, tuleehan niitä ja me jaksetaan kyllä lähtee vähän pidemmällekin. Toisaalta koira ei mielestäni kyllä olisi ollut vielä valmis kehään, käytöksensä takia. Meillä ei saumattomasti toi yhteistyö suju ja oltais pilattu kaikkien muidenkin kisa, jos Dante ois intoutunut kokeilemaan rajojaan kehässä.

No, velipoikia me tulemme tietysti kannustamaan innolla ja ottamaan vähän oppia, kuinka siellä kuuluu toimia.

Meitä kävi moikkaamassa pikkasen komia tapaus tässä muutama vko sitten.

Niilo on Pöpin kanssa samasta pentueesta.

Dante, Pöpi (Aamuruskon Kuunsäde) ja Niilo (Aamuruskon Tähdenlento)

Toi Niilo ON siis OIKEESTI TOSI MAHTAVAN NÄKÖNEN tapavus!! Harmi, etten ottanu siitä sivuprofiilia!!

Mulle iski kauhee kuume saada kans ton värinen, vaikka oon jo moneen kertaan kerenny vannottaan, et YKSI siis 1  Auspai tähän perheeseen riittää, KIITOS!!

Vannomatta paras... : )

Edit.

Sain Riikalta hyvän kuvan Niilosta

Tahtoo yhä enemmän...

Nykyään käydään melki pelkästään peltoja pitkin lenkkeilemässä. Vielä on hyvä, kun täälpäin ei ainaka tota lumikerrosta kovasti oo, tulee hypeltyä ojien yli = hyvää reisijumppaa meikäläisellekin.

Dante painattaa aina ku viitamaanpiru, virtaa on ku pienessä kylässä.

Välillä sitten rauhotutaan tekeen muutama toko-harjotus, ettei vallan unohtuis, ja myös poseeraamaan mammalle (jos on muistanu kameran...)

Tänään meni kettu aikas läheltä, mut onneks poika oli niin intensiivisesti myyrä-jahdissa, ettei huomannut laisinkaan. Tiä mistä sen olis löytäny, jos olis ketun perään lähteny...